What should I say?

3kk... Viimisimmästä kerrasta... ja taas tuntuu ihan ensi kerralta. 

Mutta eipä tässä ole kyllä mitään ihmeellistä päässyt tapahtumaankaan. 

Ponin kanssa kuljettua taivalta tulee kohta vuosi täyteen. Viimeisimmät pari kuukautta on ollut nyt taukoa surkeiden sattumusten takia, mutta on ponia tullut muutamat kerrat käytyä moikkaamassa. 

Huonon lumi tilanteen takia on ollut mahdoton ajatellakkaan nyt talvella ihmeämpiä liikutuksia ja muuttojen yms seassa ollut mahdoton yrittää ehtiä. Kevättä ja sulaa odotellessa, että päästäisiin taas vähän työn makuun. Lisäksi yritän nyt saada työskenneltyä itselleni vähän opetusta talteen niin josko pääsis nyt sitten kunnolla alottamaan ja tekemään. 

Itselläni ollut nyt muutaman sattumuksen kautta taukoa kokonaan ratsastuksesta useampi kuukaus ja hetkittäin hinku satulaan on kova. Vielä ei ole vaan uskaltanut lähteä kokeilemaan miten oikea käsi siihen reagoi, mutta alku kankeuden jälkeen en usko mitään ongelmaa olevan.

Tai no, on tässä välillä jotain tapahtunut! Nimittäin valmistuin virallisesti harjusta 22.12.2016 ja paperit ovat löytäneet nyt tiensä kotiin. Saanko esitellä, virallinen ja ylpeä hevosharrastepalveluiden tuottaja.

Kesällä otettiin jo valmistumista kuumeisesti hakien valmistujais kuvia Kian kanssa valmiiksi ja pakko kyllä kehua, että on kyllä hieno tamma ja loistava kuvaaja!

Jonkun verran varmaan uutta aluevaltausta tulossa ja vanhoihin nyt yritys palata takaisin.
Tämä kirjoitus jäi nyt vähän lyhyeksi, mutta seuraavalle kerralle sitten enemmän kun takaisin hevostelun pariin päästään.

Lazy me (or just sick?)

Hei vaan taas! 

Onpas jotenkin hankala palata tänne kaiken tän ajan jälkeen kun ei ole joko ollut muka aikaa tänne kirjoitella tai sitten ei ole jaksanut tai tuntunut ettei ole kirjoitettavaa ollut. 

Kesä vaan hävis johonkin, vielä kun joku voisi kertoa mihin... 

Kesällä oltiin se viikko HS-tallilla vähän kenttätoimintaa harjottelemassa.  

Yhtenä päivänä päästiin juoksuttamaan ja heti kun oli aitoja ympärillä niin mentiin tosi mallikkaasti kun vauhti pysyi paremmin kontrollissa ja aidoista ei päässyt läpi. Siitä saatiinkin hyvä startti nykyisiin harjoituksiin jo. Eikä tuntilaisilta jäänyt estekkään jäänyt käyttämättä, Estelle nimittäin irtojuoksutuksessa päätti itse, että tämähän oliski kiva juttu ja hyppäsi yksinään estettä kun sai juoksennella ympäri kenttää. Kerran tehtiin myös kevyet ratsastus treenit eli mielestäni nuorelle sopivasti kenttää ympäri käynnissä, kääntymisiä eli ohjattavuutta, pysähdyksiä aina palkitsemalla kun saatiin pysähdys kevyesti läpi, pienet pätkät ravia, kerran laukka per suunta ja pitkät loppukäynnit ilman satulaa ponin kävellessä vapaana vieressä ohjat kieputettuna leuan alle.
Eli kevyttä ja kivaa ja paljon namitusta.

Päästiin tallilla myös ensimmäistä kertaa ihan kunnolla pesukarsinaan pesulle ja Estelle on kyllä maailman fiksuin poni mitä tiedän. Ihan kun aina olisi näin toimittu ja siinä tallilla oltu, jalkojen kastelemisesta alottaessa piti vähän nostaa jalkaa ja ihmetellä, mutta sen jälkeen sai pestä ja jynssätä ihan rauhassa päästä häntään asti. En olisi voinut ikinä kuvitella sen menevä niin hyvin! Ylpeä olen ja ihan syystäkin! 

Ennen liikkala viikkoa oli meille kerennyt jo joitain pieniä "ongelmia" tulemaan, mutta oli kyseessä sitten heppalapsi, koiralapsi tai ihmislapsi niin kyllähän kaikkien kanssa on joskus odotettavissa lapsen kasvaessa jonkunlaisia uudesti keskusteltavia asioita ja lapsi kun lapsi kokeilee joskus rajojaan. Oli ponilla alkanut vissiin tulemaan maastoilut jo korvista ja on opittu hyppäämään pystyyn ja pomppimaan, on sieltä lajiin kuuluvasti nyt jo kolme kertaa tultu alaskin, mutta joskus on käytävä maassa kattomassa tilannetta että miten korkeella sitä onkaan oltu. 

Mutta kun oli käyty vierailulla muualla niin ihmeesti helpottu taas maastoilukin hetkeksi kun oli päästy muutakin tekemään. Nyt syksyä kohden ollaan taas kotipuolessa maastoiltu, harjoteltu uusia temppuja ja ensimmäisiä kertoja menty nyt hirvenmetsästyksen takia sänkkärillä. 

Juoksutusta tehty myös ja oon nyt ottanut tavaksi pidempien vapaiden jälkeen vähän juoksuttamalla ottaa tuntumaa ensin poniin ja katsoa minkä verran energiaa on päässyt kertymään. Selkeästi ollaan alettu pääsemään uhmaikään, mutta pahimmasta hetkestä taidettiin päästä aika nopeasti jo yli. 

Sänkkärillä ollaan saatu eilen viimeksi jo hyvää rauhallista pätkää laukkaakin, hyviä ravipätkiä ja poni on ruvennut oikein loistamaan olemuksellaan. Siitä päästäänkin nyt näihin pieniin varuste muutoksiin/lisäyksiin mitä tässä on tehty.

Pakko vielä sanoa, että toi poni on vaan kasvanut vaan kasvamistaan ja tosta mahasta voitaisiin vähän ottaa pois. 

Mutta tosiaan nyt ollaan varustukseen ratsastaessa lisätty martingaali ja ensimmäisten riekkumisten jälkeen päätin, että suojat on oltava jaloissa. Ihan vaan varmuuden välttämiseksi. Martingaali on lisätty nyt ihan pystyyn hyppimistä omalla tavallaan hallitsemaan tai ainakin sitä ratsastajan käden mukana nousevaa ohjaa hallitsemaan pomppuja tullessa eli siitä on hyötyä silloin kun sille on tarvetta, mutta se ei rajoita eikä vaikuta tarpeettomasti. Myöskin tutit on lisätty nyt tukemaan hetkittäisiä erimielisyyksiä suunnasta, eli vaikka joutuisi suoremminkin osottamaan mihin suuntaan mennään niin viimiseen asti ajatellaan ponin suuta ja suojataan hampaita ja suupieliä ettei kuolainrengas pääse niitä vahingoittamaan. 

Lehdet tippuu, ponit kasvattaa karvaa ja teini vaan kehittyy. 

Tästä on hyvä taas jatkaa ja yrittää aktivoitua täälläkin. 

^ Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! 

Best things in my life

Pyydän suuresti anteeksi pitkää kirjoitustaukoa. On ollut niin paljon menoa eri suuntiin, etten ole yksinkertaisesti ehtinyt keskittymään hevos jutuista kirjoittamiseen. 

Lueskelin tuossa viimeisimmän kirjoituksen läpi ja tajusin miten paljon asiat onkaan jo muuttuneet. Viimeisimmässa kirjoituksessa olen kertonut kuinka ollaan harjoiteltu/kiivetty selkään ensimmäistä kertaa. Siitä ollaankin jo huimasti edetty! 

Estellen kanssa mentiin seuraavilla kerroilla jo ratsain pihapiirissä ilman taluttamista ja Emman ollessa meillä vielä käytiin jo ensimmäistä kertaa maastossakin. 

Mutta nyt kun palataan tähän päivään mitä kaikkea on ehtinyt tapahtumaan niin ollaan jo ihan eri suunnassa jo. Kärryjen kanssa ollaan otettu jo ensimmäiset ravit hiekkatiellä ja ollaan maastoiltu nyt jonkun verran ratsain niin että mukana on ollut ponien omistaja Mimmillä tai aikaisemmin jokusen kerran oli Emma Mimmin kanssa. Pohje käskyjä ja ohjasotteita osataan jo, liikkeellelähdöt; ravi; peruutukset menee jo helposti ja tosi kevyesti (Paitsi silloin kun ei meinaa maltti riittää ponilla... ) Ja ollaan päästy myös laukkaamaan maastossa muutamat ylämäki pätkät ponin aloitteesta jolloin on riittänyt vaan pieni pyyntö jolla saa luvan lähteä laukalla. Ollaan edistytty huimasti ja ensi kuussa olisikin edessä viikon reissu toiselle tallille poikien leirin ajaksi. Tallilla mm kenttä joten päästään vähän eri tavalla tekemään, vähän irtohyppäämään ja tekemään maastakäsin + treenaamaan juoksutuksia. 

Lisäksi pääsen nyt vihdoin paljastamaan ne toisen tallin suunnitelmat mitä minulle oli tulossa, eli Millcreek Ranch, Ursula Turtiainen. Ursulan kanssa alan siis toimimaan yhteistyössä muutaman hevosen kohdalla (ratsukoulutusta, läpiratsastusta etc). Vaihtarina hommista saan käydä kursseilla imemässä tietoa! Viime viikonloppuna oli ensimmäinen kurssi: Centered Riding Open Clinic. Eli siis Centered Riding ohjaajakurssiin valmistaja kurssi. Tavoitteena siis ensi kesänä tulla Centered Riding ohjaajaksi.
Kurssi oli ihan huippu ja ensimmäisenä päivänä sain jo todella paljon tärppejä ja vinkkejä. Voisin sanoa myös, että koin ihmeitä. Tehtävät eivät olleet mitenkään erikoisia vaan keskityttiin siihen asioiden kokemiseen, tuntemiseen ja tämän kautta korjaamiseen. Ja korjaamisella tarkoitan ratsastajan korjaamista. Ratsastimme pallot istuinluiden alla jonka jälkeen istuinluut vaan menivät paikoilleen. Lisäksi avattiin lonkat pyörittelemällä rennoiksi jonka jälkeen koko kroppani vaan sulautui paikoilleen. Lonkkien avaamisessa ja jalkojen oikeaan asentoon ohjaamisessa on kyse siis niin sanotusta "Groundingista" eli maan vetovoiman hyödyntämisestä. Kun saat itsesi oikein satulaan jalkapohjat rehellisesti kohti maata ei ratsastuksessa kuuluisi tulla paikat kipeäksi mm lihaskipuna tms vaan kun istut oikein niin yksinkertaisesti fysiikka ja luonnonlait ovat puolellasi välittömästi. Kun olet kohtisuorassa maahan maan vetovoima vetää sinua tasaisesti kohti maata joka helpottaa ratsastamista ja tasapainoa huomattavasti.
Omalla kohdallani huomattiin jäykkyyttä mm vasempaan kierrokseen kun kääntyessä lähdin aina sukeltamaan vasen olkapää edellä ihan omille teilleni. Lopulta sain kehuja tehtävien jälkeen miten hyvin korjasin heti kun asiasta mainittiin ja miten hyvin huomioin itse virheeni korjatakseni sitä.
Minusta tulee kuulemma vielä kelpo nuorten tekijä ja joudun kyllä olemaan itsestäni ylpeä. Toinen päivä ei mennytkään niin putkeen kun alla oli herkempi hevonen kun mihin olen tottunut, mutta kyllä se siitä. Ei aina voi leijua pilvissä, joskus on tultava käymään alhalla että muistaa miten hyvältä siellä pilvissä olo taas tuntuukaan!

Kiitos ja kumarrus taas täältä suunnalta. Pyrin palailemaan asiaan piakkoin ja suunnitelmissa on ollut vähän aihepostauksen poikasta. Mutta nyt jatkan lepäilyä kun taas kerran olen onnistunu saamaan itseni kipeäksi niin josko pian pääsisi taas palaamaan tallille!

How many hours of horses is enough

Toinen postaus ja päästään suoraan aiheeseen. Pyydän anteeksi, että poikkean aiheen ohi. Postaus ei tällä kertaa kerro pelkästä hevosen kanssa tekemisestä.

Estellen kanssa on nyt treenattu viime kirjotuksessa juoksutuksen saloja torstaina 7 päivä.

Seuraavan kerran käytiin Emman kanssa tallilla lauantaina 9. päivä. Päivä meni aika paljon muuhun kuin Estellen kanssa puuhamiseen, mutta kyllä ponikin seuraa sai kun käytiin jumppapallon kanssa pelaamassa. Oli olevinaan hirveän pelottava pallo, vaikka todellisuudessa oli hevosilla ollut ennenkin jumppapallo tarhassa. Tavoitteena joskus kunhan ratsastuksia saadaan tehtyä ja opittua enemmän on päästä vaikka poneilla pelaamaan jumppapalloa.

Seuraava kerta tallilla olikin jo heti seuraavana päivänä. Sunnuntai meni mukavasti opetellessa Estellen omistajan poikien kanssa varusteiden osia ja valjastuksia. Kärryt oli toista kertaa tämän vuoden puolella perässä ja tamma meni kuin vanha tekijä. Ajaessa ollaan menty vielä molemmin puolisten taluttajien kanssa, mutta kyydissä istuja kuitenkin ohjaa minne mennään. Ohjasotteita harjoitellaan ennen selästä työskentelyä nyt ohjasajaen tai normaalisti kärryjen kanssa ajamalla.
Kärrien kanssa meni kun vanhalla tekijällä ja vähitellen aletaan lähtemään pihasta vaan yhden mukana matkaajan kanssa ja pyritään tulemaan vaikka ilman tukihenkilöä vieressä takaisinpäin!

Tiistaina mentiin seuraavan kerran käymään Katilta tullessa ja päätettiin lähteä ponin kanssa vähän lenkkeilemään. Katsottiin samalla tulevia kärry ajeluita varten sopivia kääntymispaikkoja kun päästään pidemmälle lähtemään kerta kerralta. Juoksenneltiin tietä pitkin ja käytiin vähän lämmittelemässä ennen juoksutusta pellolla. Siitä ei sen enempää oikeastaan ole sanottavaa, hiljaa hyvä tulee kun harjotellaan tota juoksutusta. Henttisen Katia pyysin käymään joku päivä, niin katsotaan oikein alan ammattilaisen kanssa juoksutusta tamman kanssa läpi. 

Lenkin jälkeen tulinkin sitten kipeäksi ja jouduin olemaan kotona parantamassa itseäni. Näimpä Estellen kanssa työskentelyyn tuli vähän taukoa, mutta palattiin tallille taas maanantaina. Maanantaina otettiin poni satula selässä ensimmäistä kertaa ulkoilemaan ja lähdettiin totuttelemaan selkään nousuun. Roikuttiin jalustimissa, nojailtiin jakkaralta selkään, maattiin selän päällä käynnissä ja lopulta päästiin ilman mitään ongelmia selkään ihan istumaan asti. On se vaan hieno ja viisas nuori, kohta päästään jo vähitellen maastoilemaan selästä kunhan saadaan tehtyä ajamalla ensin lihasta selkään ja muutenkin parannetaan vähän ponin kuntoa ensin.

New start, new horses

Hei vaan ja tervetuloa blogiini.
Osa tänne eksyvistä varmaan entuudesta minut jo tietääkin, mutta onhan sitä tietty kerrottava mistä tää kaikki lähti ja mitä varten tämä uusi blogi on nyt tehty.

Olen siis tänä vuonna 20 vuotta täyttävä nuori naisen alku kouvolasta. Päätin aloittaa hevosaiheisen blogin uuden hevosinnostuksen syttymisen ja uuden elämän suunnan ansiosta.
Olen siis harrastanut ratsastusta niin kauan kun jaksan muistaa, ensimmäiset kuvat minusta hevosenselässä alkaa jo ajasta kun kuljin vielä vaipoissa tutti suussa enkä osannut sanoa sanaakaan.
Ja sen jälkeen minua ei ole alas hevosen selästä saanut. Blogini ja työskentelyni hevosten parissa täällä blogissa pohjautuu siis Klassiseen kouluratsastukseen ja "uutena" aluevahvistuksena tulee nyt Centered Riding (postauksen lopussa linkki sivuille jossa kerrotaan asiasta enemmän). Eli hyvin syventävää ja aika paljon hevosen anatomiaan ja luontaiseen olemiseen liittyvää toimintaa.

Kiinnostuin klassisesta kouluratsastuksesta aloittaessani luokan ohjaajani Mika Malaskan ehdottamana Kati Henttisen Talli Viiskorvalle koulun viimeisen työssäoppimis jakson. Isot kiitokset tästä siis Mikalle ja Katille, ilman teitä en olisi tässä nyt.
Opiskelen tällä hetkellä lisävuodella Harjun Oppimiskeskuksessa ja tarkoitukseni on valmistua nyt ensi kuun loppuun mennessä.
Koulun aikana innostukseni ratsastukseen lopahti totaalisesti ja minusta tuntui, että junnasin aina paikallani asioiden kanssa. Mikään ei sujunut, ratsastustunnille vääntäytyminen oli työn alla. Mikään hevosasioissa ei tuntunut kiinnostavan eikä innostavan. Talli Viiskorvalla aloittaessani toivoin salaa mielessäni, etten joudu ratsastamaan. Osa syy siihen oli myös kohta kolme vuotta takaperin sattunut "tapaturma" ratsastuskoulun hevosen kanssa. Hevonen riepotteli minua melkein koko tunnin maneesissa ja ennen loppuraveja jonka jälkeen näin lyhyesti kerrottuna sai minut jatkamaan lopulta matkaa itsekseni pää edeltä seinään. Menetin luottoni hevosiin ja rupesin pelkäämään suurinta osaa hevosista. Harjussa en edennyt tai pelkäsin.
Mutta miten kävikään. Ensimmäisen viikon jälkeen aloin odottaa joka ikinen päivä, että minkä hevosen selkään tai liinan päähän pääsen ja mitä sinä päivänä pääsenkään oppimaan. Kati sai minut yli pelostani ja rohkaistumaan ihan uudella tavalla taas omaksi poni nuoruus hulluksi itsekseni.

Blogini tulee keskittymään kehitykseeni ratsastuksen saralla, oppimaani teoriaan ja hevosiin joiden kanssa työskentelen. Ratsastus ja muita tekemis kuvia toivon saavani mahdollisimman paljon, mutta kaikki hevosharrastajat ja ammattilaiset varmasti ymmärtää miten hankalaa kuvia on joskus saada.

Pää asiassa blogissani tulee esiintymään Katilla olevat hevoset sen verran mitä kuvia saan, laitan ainakin ennen tai jälkeen ratsastuksen otettuja kuvia sen verran, että näkee minkälaisen olennon kanssa on tullut työskenneltyä. Lisäksi kuvioihin on astumassa mahdollisesti muutamia muitakin hevosia, mutta siitä sitten enemmän kun asiat varmistuu.

Päätähtenä tulee toimimaan tämän hetkinen silmäteräni ja tuleva ylpeyden aiheeni, 3 - vuotias Irish Cob 1. palkinnon kantakirja tamma nimeltään Estelle. Estellen omistaa Tamara Åkerlund ja olen tamman kanssa nyt kolme päivää työskennellyt. Viime syksynä oli ollut kärrit perässä ja on aikasemmin jo juoksuteltu. Myöskin selässä ollut satulaa ja on roikuttu selän päällä. Aivan loistava ja fiksuin nuori mitä oon pitkään aikaan kohdannut. Nyt olisi edessä vähitellen selkään kiipeäminen ja aletaan työskentelemään selästä ja maasta käsin. Ensimmäisellä käynti kerrallani ohjasajettiin taluttajan kanssa, seuraavalla kerralla saatiin jo kärrit perään ja onnistuttiin jopa kääntymään kärrien kanssa oikein mallikkaasti. Viimeisimmällä kerralla juoksuteltiin pellolla ja oltiin kyllä kaikki sen näköisiäkin että oli tullut käytyä pellolla ponin kanssa. Tästä on hyvä jatkaa tarinaa täällä blogissa tammasta ja muista hevosista.

Lisäksi minulle on tulossa yksi opetettava ratsukko ja katsotaan tuoko tulevaisuus tullessaan niitä lisää.

Kuvissa kanssani yhteystyössä hevosta työstämässä on blogi yhteistyötekijäni Emma Hanski.
 Emman blogin löytää TÄSTÄ

Centered Riding teoriassa selitettynä:
KLIKKAA TÄSTÄ

Tervetuloa blogiini lukijaksi, tästä se lähtee!